Tiivistelmä Eettinen ja turvallinen keskustelutilaisuudesta (Teivo 29.9.2009)

Tiivistelmä puheenvuoroista ja keskustelusta (Veera Nieminen/ Suomen Hippos Ry)

Katsaus hevosten teurastuksen nykytilaan/ Markku Saastamoinen:

Hevosten teurastuksen ongelmat ovat puhuttaneet jo usean vuoden ajan. Keskustelujen näkökulma on ollut ennen muuta eläinsuojelullinen ja hevosten hyvinvoinnin edistämisestä lähtevä. Kun hevoset voidaan lopettaa asiallisesti esimerkiksi teurastamalla, vältetään niiden joutuminen kiertoon. Myös taloudellinen näkökulma on luonnollisesti tuotu esiin, koska hevosen teuraaksi toimittaminen on muodostunut yhdeksi hevostalouden kustannuseräksi.

Hevosten teurastuksen ongelmat alkoivat USA:han suuntautuville vientiteurastamoille asetetuista vaatimuksista, jolloin suuret teurastamot lopettivat hevosten teurastamisen. Sittemmin tämä este on poistunut, mutta ymmärrettävää on, että teurastettavien hevosten pieni määrä tekee hevosten käsittelemisen suurissa laitoksissa taloudellisesti ja työteknisesti mahdottomaksi. Hevosten teurastaminen onkin jäänyt pienehköjen teurastamoiden varaan.

Hevosalan kannalta teurastusta vaikeuttavaksi keskeiseksi tekijäksi on noussut teurastamoiden pieni määrä ja varsinkin niiden puuttuminen kokonaan Suomen itäosista. Muutoin nykyinen teurastuskapasiteetti sijoittuu hyvin maamme hevosvaltaisille alueille, ja sitä riittää noin kaksinkertaiseen teurastusmäärään tämän hetkiseen verrattuna.

Teurastamoiden kannalta suurin teurastustoiminnan ja hevosen lihan käytön lisäämisen este on teuraaksi lähetettävien hevosten tarjonnan suuri kausivaihtelu. Toiseksi hevosen lihan laatuun erityisesti lääkejäämien vuoksi on kiinnitettävä huomiota. Hevosenomistajia onkin edelleen tiedotettava teurastusmahdollisuuksista ja lihan ketjuinformaation tärkeydestä. Hevosta on pidettävä entistä painokkaammin tuotantoeläimenä, jollainen se esimerkiksi EU-lainsäädännöllisesti on. Myös hankintalogistiikkaa on kehitettävä. Markkinoinnin haasteet ovat hevosen lihan käytön ja kulutuksen edistämisessä.

Hevosen lihasta saatava hinta on edelleen hyvin matala, eikä se kata yleensä kuljetuskustannuksia. Toisaalta hevosia tiedetään kuljetettavan niiden elämän aikana kilpailu-, näyttely, astutus- ja muilla matkoilla, eikä silloinkaan aina varmuudella saada kustannuksia takaisin. Hevosen viimeistä matkaa teurastamolle voidaankin pitää sille oikeutettuna kustannuksista huolimatta. Hevosenliha on kuitenkin elintarvikkeiden raaka-aine, josta tulee saada asiaankuuluva hinta. Tasaisen teuraseläinten virran aikaansaaminen korjannee teurashintaa, kun teurastuksen ja lihan markkinoinnin kannattavuus paranevat.

Mutkia hevosen viimeisellä matkalla / Susann Fagerström

Hevosen lopettaminen tänä päivänä on vaikeaa ja kallista. Ratsastuskoulujen vanhat tuntihevoset ovat usein lääkittyjä, joten niiden teuraaksi vieminen ei ole vaihtoehto. Eläinlääkärin suorittaman lopetus maksaa noin 150€. Hautaaminen omalle maalle on luvanvaraista ja kaivinkoneen siirtomaksu on noin 100€, kaivinkonetyötunti 65€ alkavalta tunnilta. Omalle maalle haudattuna hevosen lopetus maksaa siis kaikkiaan vähintään 300€.

Jos hevosta ei ole mahdollista haudata omalle maalle, se täytyy viedä kaatopaikalle, jolloin syntyy kuljetuskustannuksia ja ruhosta maksetaan ongelmajätemaksu. Ongelmajätemaksu on isosta hevosesta noin 350€, mikä lisää lopetuksen ja hautaamisen kustannuksia huomattavasti.

Hevosen voi myös viedä Mäntsälän Lemmikkilehtoon tuhkattavaksi (854€). Lemmikkilehdosta saa myös uurnapaikan 10 vuodeksi (500€). Omistaja maksaa lisäksi hevosen kuljetuksen Mäntsälään ja eläinlääkärikulut lopetuksesta. Tämä kaunis tapa luopua hevosystävästä tulee kokonaisuudessa maksamaan yli 1500€.

Vainion teurastamo ei maksa hevosesta mitään, mutta ottaa niitä ilmaiseksi vastaan. Sieltä on myös mahdollista saada hevosen lihat paloiteltuna mukaansa korvausta vastaan.

Ihmisten pitäisi osata tehdä hevosen lopetuspäätös ajoissa, ettei eläimelle aiheudu turhaa kärsimystä. Myös eläinlääkäreiden pitäisi enemmän rohkaista hevosenomistajaa tekemään lopetuspäätös, kun hevosen terveydentila selvästi sitä vaatii.

Teurastaminen on muihin lopetus- ja ruhonhävitystapoihin verrattuna halpa loppusijoitusvaihtoehto.

Vastuullinen luopuminen osana hyvää eläintenpitoa/ Helinä Ylisirniö

SEY on perustettu vuonna 1901 "hevosenlihan käytön edistämiseksi". Ensimmäinen "katsastaja" aloitti työnsä ja 1902. Toiminta muuttui pian valtakunnalliseksi ja pian eläinsuojeluyhdistyksiä ja valvojia oli ympäri maan. Toiminta oli muun muassa neuvontaa maatiloilla, teurastustilanteissa ja tukkityömailla.

Nykyään vapaaehtoiset eläinsuojeluvalvojat tekevät noin kolmanneksen eläinsuojelutarkastuksista, sillä viranomaisilla ei ole tähän tarpeeksi aikaa. Vuonna 2008 SEY:n valvojat tekivät 1930 eläinsuojelutarkastusta, joista hevosten pitopaikkoihin suuntautui 258 käyntiä.

Hevosten määrä on lisääntynyt, ja niitä otetaan yhä heikommilla taustatiedoilla ja taidoilla. Tämä johtaa usein laiminlyönteihin, kun ei osata eikä jakseta hoitaa isoa eläintä. Myös vastuullinen luopuminen on joskus ihmisille vaikeaa. Oma eläin on niin rakas, että sitä ei pystytä lopettamaan, vaikka sen elämä ei ole enää elämisen arvoista. Ihmisen oma itsekkyys ajaa tässä eläimen edun ohi.

SEY on yhdessä Suomen Hippoksen ja Suomen Ratsastajainliiton kanssa päivittänyt yli 100 vuotta vanhan Hevosen pyynnön, josta on painettu laminoitu juliste. Hevosen pyynnön viimeinen kohta koskee arvokasta loppua.

Hevonen teurastamon näkökulmasta/ Timo Hietanen

Hevosia ja poneja noin 70 000 rekisteröitynä, hevosia syntyy 4000 vuodessa ja tuodaan maahan 2000 vuodessa. Hevosia lopetetaan vuosittain noin 4000 kpl, joista elintarvikekäyttöä varten teurastetaan 1000 kpl (25%). Loput noin 3000 kpl hävitetään hautaamalla. Hevosista vain noin 1% käsitellään eläinperäisten sivutuotteiden käsittelylaitoksessa.

Hevosia käsitteleviä suuria teurastamoja on Suomessa 5 kpl ja pienimuotoisia 10 kpl. Viisi teurastamoa teurasti enemmän kuin 100 hevosta vuodessa. Nämä teurastamot käsittelevät myös nautoja, lampaita ja sikoja.

Liha Hietanen Oy teurasti noin 500 hevosta vuonna 2008, Jos tarjonta olisi tasaista, olisi yrityksellä kapasiteettia teurastaa 4000 hevosta vuodessa. 1000 teurastettavaa hevosta on riittämätön määrä, jotta se pelkästään elättäisi edes yhtä teurastamoa.

Hevosen teurastus on osa hevosen hyvinvointia. Asiantuntevalla teurastamolla huomioidaan hevosen luontainen käyttäytyminen stressaavassa oudossa tilanteessa. Koulutettu henkilökunta ja nopea palvelu asiakkaalle ovat tärkeitä. Sovituista aikatauluista pidetään kiinni, ja tehdään hevosille tilaa teurastusprosessin suunnittelulla. Elävänä tarkastuksen jälkeen hevonen talutetaan suoraan puhtaaseen tainnutustilaan ja lopetetaan nopeasti. Toimenpide on nopea ja kivuton.

Elävänä tarkastuksessa tarkastuseläinlääkäri tunnistaa hevosen ja hevosen tunnistusasiakirjan: Hevospassi tai rekisteritodistus tai mikrosiru täytyy löytyä. Ketjuinformaatiolomakkeella selvitetään hevosen terveydentila ja lääkintä varoajallisilla lääkkeillä 6 kk taaksepäin. Lisäksi tarkastetaan hevospassiin kirjatut lääkinnät.

Hevosen ruhot tutkitaan trikiiniloisen varalta. Trikiinitesti maksaa 70-80€/ hevonen. Hevosen teurastuksessa syntyy 250 kg jätettä kuljetettavaksi Honkajoelle – hävityskustannuksia teurastamolle.

Haasteita:

• Hevosten kuljetuslogistiikka ontuu peruutusten vuoksi.

• Hevosjalostusliitot: Alueellinen keskitetty kuljetus tehokkaasti mukaan, mediaan tietoa kuljetuspalvelusta.

• Teurastusmäärät liian vähäiset: tuotekehitys ja kaupallistaminen vaatii tasaista lihan tarjontaa.

• Tiedotusta lisättävä hevosen omistajille teurastusvaihtoehdosta.

• Hevosenlihan terveellisyys, rasvattomuus, matala kolesterolitaso, murea ja maukas liha tuotava esille.

• Hippokselta/Veikkaukselta/valtiolta teurastustukiraha joutilaille hevosille: tasonnosto ravuri- ja ratsuainekseen. Alkavat hevosharrastajat saavat näin parempia/toimivia harrastehevosia. Ei jalkavikaisia hevosia kiertoon.

• Riittävä ja säännöllinen lihan tarjonta on edellytys hevosenlihan markkinoiden kehittymiselle. Kun hevosta ei saa Suomesta riittävästi tuodaan hevosenlihaa Brasiliasta, Kanadasta ja Irlannista.

• Hevosen lihan hinta Suomessa on riippuvainen maailmanmarkkinahinnasta. Sisäfileen osuus ruhosta on alle 2% joten sen kysyntä tai hinta eivät määritä koko hevosen lihan hintaa.

• Kotimaisen lihan tuotekehityksellä ja markkinoinnilla voidaan lisätä kysyntää ja siten nostaa hevosen lihan hintaa.

Hevosenliha lihanjalostamon raaka-aineena/ Kari Salonen

Yrjö Wigren Oy on käyttänyt hevosenlihaa jo 92 vuotta ja käyttää tällä hetkellä tuotannossaan noin 1-2 hevosta viikossa. Hevosen loppulajitelmasta tehdään mm. Suomimakkaraa ja Venäläistä metvurstia. Hevosenliha on hyvää raaka-ainetta ja Wigrenillä panostetaan nyt siihen. Tänä syksynä lanseeratussa Perhe-sarjassa on käytetty paljon hevosenlihaa.

Yrjö Wigren Oy myy hyvää ruokaa – ei hevosenlihaa. Hevosenlihaa raaka-aineena ei tuoda erityisesti esille. 1000 hevosta vuodessa on liian vähän kaupan valikoimiin, hevosenlihan myynti onnistuu parhaiten kauppahalleissa ja herkkutiskeissä.

Heimo Karne/ Kokki Kotiin

Hevosenliha on luksusta. Tampereen Ravintola Saludin ruokalistalla on ollut pippuripihvi 5 vuotta. Sen saa härästä tai hevosesta tehtynä, hevosen pihvi on suositumpi ja saa jatkuvasti hyvää palautetta.

Naudanliha ostetaan mieluiten nimikkeellä "härkä", joku samankaltainen nimiuudistus voisi parantaa hevosenlihan myyntiä. Ei ole pakko korostaa hevosenlihaa hevosenlihana, vaan voitaisiin esimerkiksi sanoa tuotteen olevan "erittäin korkealaatuisista kotimaisista raaka-aineista".

Riistalihan, kuten villisian ja saksanhirven sekä muiden eksoottisten lihojen tuontia voitaisiin vähentää ja käyttää mieluummin kotimaista hevosenlihaa. Hevosenliha on monikäyttöistä, sitä on jopa tarjottu 1970-luvulla Saksalaisille turisteille poronlihana! Edullisen hintansa puolesta hevosenlihaa voisi ajatella esimerkiksi Tampereen Aterialle kokeiluun.

Keskustelua hevosenlihasta:

- Hylätty (lääkitty, sairas, ei hevospassia) ruho hävitetään jätteenkäsittelylaitoksessa, Lihahietanen maksaa kustannukset.

- Peruutuksia tulee paljon, esimerkiksi jos päivälle on sovittu 15 teurastettavaa hevosta, puoletkin voi jättää tulematta, ja osa ei edes ilmoita etukäteen peruutuksesta.

- Pienteurastamo markkinoi lihat usein jo ennen teurastusta, jolloin peruutukset aiheuttavat paljon ongelmia.

- Trikiinikoe on kallis, mutta lainsäädännön mukaan pakollinen, vaikka trikiiniä todetaan äärimmäisen harvoin. Tilateurastamojen omien laboratorioiden akreditiointi uusien asetusten mukaisesti on kallista (vuosikustannus n. 6000€) ja kannattamatonta. Tämä voi rajoittaa pienten teurastamojen halua vastaanottaa hevosia, koska trikiinikokeet pitää teettää muualla. Siirtymäaika 4 vuotta.

- Eläinlääkäreitä pitäisi patistella merkkaamaan lääkinnät hevosten passeihin. Passit valitettavan usein muualla kun hevosta hoidetaan.

- Hevosten rekisteröinti on kallista ja rekisteröintijonot pitkät, passi saattaa olla Hippoksessa pitkiä aikoja, ja tällä aikaa hevosta ei pystytä teurastamaan. Passin mukanaolo on kuitenkin tärkeää lihan jäljitettävyyden ja puhtauden takia.

- Lama näkyy Timo Hietasen mukaan hieman teuraaksi tulevien hevosten kunnossa. Paijan tilateurastamolla lama ei ole erityisesti näkynyt, hevosia on tullut laidunkauden jälkeen viimevuotiseen tapaan.

- Lihahietaselle hevosen saa samana tai seuraavana päivänä kun ilmoittaa tulostaan, Paijalla teurastusaikaa joutuu odottamaan 1-2 viikkoa, hevosia teurastetaan yhtenä päivänä viikossa.

- Päivän hinta on nyt 30-50 snt/ kg. Satunnainen saatavuus vaikuttaa hintaan paljon. Lihan laatu on epätasaista, suomenhevoset usein rasvoittuneita. Lihan hinta seuraa maailmanmarkkinahintaa ja tuontiliha painaa hintaa alas. Jotta kotimaista hevosta voisi myydä paljon ulkomaista kalliimmalla hinnalla, sen pitäisi olla brändituote. Jotta siitä voitaisiin tehdä brändituote, pitäisi olla raaka-ainetta.

- Hevonen on tuotantoeläin, lääkintäasiat on saatava kuntoon. Teurastus on edullinen lopetustapa muihin verrattuna.

- Teurashinta pitäisi saada kohdalleen jotta hevosten kasvatustoiminta voisi olla kannattavaa.

Kaikki tiedotteet


 Etusivu     Takaisin     Tulosta